puspus

On tullut vähän ryypiskeltyä parit kerrat ja sen myötä syötyä vähän krapularuokaa mutta toisin kuin olisin luullut, paino on laskenut aavistuksen silti. 72.3 Ja nyt heti takaisin pudottamisen puolelle, sillä lähdetään vaimokkeen kera lenkkeilemään muutaman minuutin kuluttua ja allevodieetti jatkuu huomisesta alkaen, kun pakkasesta napatut ruoat on nyt vihdoin saatu syötyä melkeinpä täysin loppuun muuttoa varten. Uudessa asunnossa ei ole kuin näillä muistikuvilla pelkkä pieni pakastelokero, joten ei sellaiseen paljoa mahdu.

Ehkä sen kroppakuvan voisi vihdoinkin laittaa tänne esille niin näkisi sitten vaikka parin kuukauden päästä sitä muutostakin itsessään, kun onnistuisi vertailemaan kuvien avulla!

nälättömyys

On muuten kiehtovaa, etten oikeastaan oo pariin päivään tuntenu näläntunnetta. Välillä joo nälättää vähäsen esimerkiksi töiden ohessa mut siitä se sitten taas unohtuu ja ruokikselle mentäessä joudun lähestulkoon pakottaan itteni vetämään allevo patukan tai smoothien. Eilisiä kalorimääriä laskiessa niin niitä taisi tulla vähän alle 800. Mä tiedän, että se on ihan liian vähän mutta yksinkertasesti ei vaan tehnyt mieli syödä. Ei ollut nälkä.
Kyllä mä uskon, että se nälkä tulee sieltä taas ja mä pyrin tottakai syömään tasasesti aina jotain, että jaksaa liikkuakin. Muuten tosta työnteostakaan ei tulisi yhtään mitään vaan mä vapisisin horkassa jossain trukin alla.

Tällasta tänään. Ehkä voisi lisätä sitä ''vatsa tänään'' -kuvaa ja lisätään seuraava kuukauden päästä ja tsiigataan onko tapahtunut mitään muutosta vai pönöttääkö edelleen.

- 900g

Banaania
Mustikkaa
Turkkilaista jugurttia
Maitoa
=
Hyvä smoothie!

Eli eilen vaaka näytti 73.5kg ja tänään 72.6kg, joten en voisi olla tyytyväisempi. Nyt vielä, kun pääsisi tän maagisen stoppaavan 72 kilon ohitse niin voisi heilutella voitonviiriä hetken aikaa. Mutta kyllä siitä ohi päästään!

Ihan vielä ei ole yksinkertasesti varaa hankkia kuntosalille jäsenyyttä, mutta eiköhän parin kuukauden päästä rahatilanne parane vähäsen.

Tänään taas töihin, jeii!

tämä otsikko on pienillä kirjaimilla

olemukseeni kuuluu näyttää pöllöltä

LENKIN JÄLKEEN :---)

73.2 - kokoajan pienemmäksi

allevo on hyvää möhöhö

Oon ehtinyt matsaamaan painon kanssa viistuhatta kertaa ja joulukuussa tapahtuneen läpikäydyn helvetin jälkeen jo hetkeksi pudotettu paino ehti nousta taas takaisin sinne mistä lähdettiinkin ja vaaka näytti lähestulkoon 78 kiloa.
Nyt, jos koskaan, tunnen itseni jaksavaksi ja käytän voimavarani tähän prosessiin, jossa muutan elämäntavat terveellisiksi. Kun aiemmin hukutin harteilla mätänevät murheet syömiseen ja liialliseen alkoholin käyttöön, nyt hukutan stressipirut vetämällä pitkiä lenkkejä vaimon ja koirien kera.
Tämän onnistumisen myötä pystyn myös saamaan blogiin eloa.

Liitän tähän samaisen tekstin, jonka kirjotin jo koirat.comin liikuntapalstalle, koska tämä tekstinpätkä ehkä kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta;Mulla on noin viidessä vuodessa noussut paino n. 55 kilosta n. 78 kiloon ja nyt riitti. Pituutta kuitenkin on pienet 161cm joten selkeä ylipainohan tossa on. Tänään aamulla vaaka näytti lukemia 73.5 ja noin parinviikon ajan ollaan revitty ylimääräsiä völlyviä osia pois kropasta. Tavoitepaino 58-60kg.

Parasta tässä laihduttamisessa (jota oon yrittänyt aloittaa liian monta kertaa aikasemminkin) on nyt se, että mulla on vaimoke mukana potkimassa perseelle ja mikä parhaimmista parhainta; saadaan allevon tuotteita ilmaiseksi, joten tehostartin pääsee aloittamaan heti, kun on syönyt jääkaapin tyhjäksi ensin öhhöhö.

_________

Tänään aamulla vaaka näytti 73.2 kiloa! Tähän mennessä painonpudotuksen prosessissa homma on lässähtänyt aina noin 72 kilon kohdalle. Nyt en anna sen tapahtua. Olo on parempi, kuin pitkään aikaan, koska elämänmuutokset on auttaneet mua taas katsomaan pidemmällekin, kuin vain yhden päivän päähän. Oon ollut juomatta alkoholia parin viikon ajan ja herkkuja mennyt vain yhtenä päivänä, kun käytiin vaimokkeen kanssa leffassa katsomassa 8-pallo - se suomalainen narkkarileffa (joka oli muuten pitkästä aikaa todella hyvä suomalainen pätkä).
Muutto on tulossa nyt maaliskuun lopussa. Muutetaan pienempään asuntoon, jonka avulla säästetään yli sata euroa kuukaudessa. Ja parasta tässä on se, että vaimo on alkanut lämpeämään ajatukselle, että voisin ehkä (rahatilanteen mukaan) päästä aloittamaan Ladyfitin kuntosalilla Entressessä. Uudesta asunnosta sille kuntosalille on vain 1.5km matka, jonka kävelee hetkessä. Janoan päästä aloittamaan bodyjamit, bodycombatit ja bodypumpit. Paljon bodya mutta niin on paljon tavaraakin, jota ottaa pois tästä vartalosta.

Tavoitteenani on saada pikkuisen kivasti näkyvät terveet lihakset ja mukavan litteä vatsa. Ja aion lätkiä kuvia edistymisestä vähintäänkin kuukauden välein, että miten se vatsa (ja kropan muutkin osa-alueet) lähtee pienenemään.

hyvvöö huomenta !

Aamuhölkkää koiran kera. Kävin siis juoksemassa ennen aamupalan syömistä ja tuntu hyvältä. Tuli hurjan kiva fiilis, kun hölkkäilyn ja pikaspurtteilun jälkeen pääsi käymään viileässä suihkussa ja näin ollen pääsi valmistautumaan tätä päivää varten.
Tällä hetkellä vedän naamarista alas pikkukipollista turkkilaista jugurttia ja pakastemansikoita ja odottelen, että kello tulee puoli ykstoista, kun pitää lähteä nostamaan bussirahaa automaatilta. Meen käväsemään duunihaastattelussa - taas. Tällä kertaa kyseessä olisi kokopäivänen homma ja jos kutsu käy niin jätän nykyisen työpaikkani mielellään, koska yksinkertaisesti 1-2 vuoroa viikossa ei vain riitä rahansaantiin.

paino putoa pois pliis

Vaikka huomenna ei ole töitä, aion herätä vähän yhdeksän jälkeen vetämään hikilenkkiä koiran kera. Normaalisti vapaapäivänä uni saattaa kelvata puolillepäivin saakka, joten tsiigataan mikä on meno ja meininki aamulla, kun herätyskello pärähtää. Ajattelin myös vetää lenkin tyhjään vatsaan, jos se edesauttais vähäsen tätä painonpudotuksen operaatiota.
Ja mä sain motivaatiopommin; vähän päälle 6 kiloa veke niin saan kahmasta itselleni kuntosalikortin jostakin edulliselta salilta. Eli, kun vaaka näyttää 68 kiloa niin saan tutkia salimahdollisuuksia. Ihan hyvä tärppi.

Eiliseltä treeniltä ja tän päivän duuneilulta mulla on hauikset, vatsalihakset, yläselän lihakset ja reidet huutovalmiudessa. Eli kipeenä. Mut se on vaan aivan helvetin hyvä. En edes muista millon viimeksi kroppa on huutanu näin helvetisti hyvän kivun vuoksi. 

vaakamambo

74.0 kiloa, vaaka antoi ilosen ylläripyllärin heti aamusta. Jejeje. Tänään voi siis lähteä kivalla mielellä duuniin.

ruoaton lautanen

Vituttaa. Töitä on ollut armottoman vähän = rahaa ei lirise = ei ole varaa ostaa _terveellistä ruokaa_. Joten olen alkanut tekemään sitä typeryyttä, etten oikein ole syönyt kuin vain yhden lämpimän aterian päivässä ja pari leipää. Ei vaan ole yksinkertaisesti varaa syödä enempää. Mutta sain tänään tietoa, että huomenna on taas duunivuoro. Jos se siitä. Tuntuisi aivan helvetin hienolta saada vakinaistettua työsuhde esimerkiksi kokonaan yövuoroon tai muuta vastaavaa niin rahantulokin olisi jatkuvaa, eikä tarvitsisi kääntyä veronmaksajien rahojen puoleen, jota on tullut tehtyä jo aivan liian kauan.

Vaaka riekkuu 74kg puolella. Ei ole sentään noussut ylöspäin. Vedän tänään vielä treeniä, kunhan toi päiväsafka on vähän laskenu, ettei lennä yrjö kaareessa. Vatsa, selkä, haukset ja reidet tänään. Jau.

Saisinks yhtä vammasen ja kapean naaman vielä jonakin päivänä,
kuin mitä mulla oli joskus tällöin öhö öhö

tuossa eräänä päivänä, kun vielä oli ruokaa

ei mikään turha jätkä

Ehdin pienessä tuokiossa (tämän lahnailemalla kulutetun päälle kuukauden) lihomaan takaisin yli 76 kiloon. Ihan vain dokaamalla ja olemalla tyhmä ruokapuolen valintojen kanssa. Mättäsin pitsaa, hampurilaista ja muuta yhtä epäterveellistä - eikä siis ihmekään, että paino nousi.
Mutta yllättävää kyllä nyt, kun aloitin taas työt varastolla ja pääsin kunnolla kiinni fyysisen työn makuun niin ei ole tullut mussuteltua mitään epämäärästä. Tosin ei mulla olis varaakaan sellaseen, koska tilit näyttää nollaa. Ja nälkä on vitun kova. Mut onneksi tuolla on vielä pari hernekeittopurkkia ja leipää. Eiköhän niillä pärjäile hetken tovin.

En tiedä johtuuko se siitä, että oon oikeasti taas liikkunutkin vai johtuuko se siitä, että ei ole ollut varaa syödä oikein mitään, mutta oon repinyt painoa alemmas viikon sisällä 76,4 lukuun 74,3. Ei ihan turha numero.

se hämmästyttää kummastuttaa

Ei voi olla mahdollista, että sinä samaisena päivänä, kun alkaa työt uudessa työpaikassa, on nyt illalla noussut kuume, joka saa posketkin helottamaan ja olon vetämättömäksi ja voimattomaksi. Mutta ei auta muu, kuin kiskoa panadolia naamarista alas ja yrittää nukkua kunnon yöunet ennen huomista. Huomenna kun kuitenkin työvuoro alkaa vasta 14:00 niin ehtii hyvin vetää unta palloon. Ja pitää toivoa, että särkylääke alkaa jytäämään. Kuitenkin kyseessä on vain ke, to ja pe milloin on töitä ja nyt, jos koskaan, täytyy näyttää esimiehelle, että musta on tähän hommaan enkä ole lusmu. Pitää vaan toivoa, ettei kuume ole päällä vielä huomennakin, kun menee töihin ja ettei vastaan tule sellaista keikkaa missä pitäisi nostaa jotakin aivan sairaalloisen painavaa. No sen näkee huomenna sitten.
Mut viikonloppunakin olis aikaa olla kuumeessa - minkä helvetin takia tää tuli nyt? Miksi musta tulee kipeä poikkeuksetta aina melkein heti sen jälkeen, kun oon aloittanut uudessa työssä. Ja tää ekan päivän aikana kuumeeseen tuleminen nyt oli jo pohjanoteeraus!

Perkele ja perjantaita odotellessa.

se on maanantai oho

Olé ja loistavaa maanantaita! Se on loistava siksi, että tiedostan tulevan huomisen (eli tiistain, jos joku hassutassu ei tajunnut) ja tiedän sen, että pääsen huomenna töihin. Jos saan hommat vakkarimeiningiksi ja siten, että mulla olisi ainakin viitenä päivänä viikossa töitä niin hiffaan kyllä, että tuun jossain vaiheessa rutkuttaan siitä, kuinka EI HUVITA EN VAAN JAKSA mutta mä tiedän, että nyt on vaan pakko jaksaa, jotta rahaa tulee. En voi valittaa siitä, jos selkä menee kököksi. En voi olla kipeenä. Mun on pakko pystyä pitämään tää duuni pidempään, kuin kaksi kuukautta.
Jos mahdollista niin pääsen toivottavasti hyvien tulosten kautta jossain vaiheessa vakinaistumaan kyseiseen yritykseen, jonne menen heittämään keräilykeikkaa. Tällä hetkellähän oon vuokratyöfirman käsissä. Toiset sanoo ikäviä asioita vuokratyöfirmoista ja niiden meiningeistä ja haastatteluista. Mut haastatteli erittäin mainio, melkeinpä mun ikänen jäbä. Sillä oli huumorintajua ja vinkeän veikeä hymy ja tottakai mut teki erittäin iloiseksi se, että samalla tapaamiskerralla sain kirjoittaa nimeni työsopimukseen. Ilmeisesti olin niiden silmissä ihan kiva.


Hoho, erittäin lystikästä viikkoa ja semmosta!

vitusti kiloja aivan aivan liikaa

Mä oon niin armottoman pettynyt itteeni. Annoin otteen lipsua noin kuukausi takaisen tapahtuman johdosta ja oon vetänyt alkoholia pesusienen tavalla, enkä todellakaan ole katsonut yhtään mitä oon syönyt. Ällöän itseäni ihan kauheasti, vaikka toisaalta olenkin ilonen siitä, että osasin siirtää ryhävalaan kokoisen ruhoni vaa'an päälle. Lukema 76,5kg sai mut kauhusta paskajäykäks. En voi syyttää joulua. En voi syyttää uuttavuotta. En voi syyttää traagisintakaan tapahtumaa elämässäni. Voin syyttää vaan itseäni, että annoin painon nousta takasin.
Tässä ei auta muu, kuin nousta paskasuosta ja katsoa tyytyväisenä, (kun taas tietää aloituspainonsa) kun paino lähtee töiden mukana putoamaan. Ainakin uskoisin, että se putoaa, kun niin tapahtui viimeksikin. Seitsemän ja puoli tuntia päivässä hikoilemista niin ehkä se antaa pienen potkun perseelle varsinkin siinä vaiheessa, kun lukemat alkavat taas hitaasti mutta varmasti hipoa kohti sitä 69kg rajamaita.

Käytiin btw repäsemässä J:n ja koirien kera kuuden ja puolen kilsan reipas kävelylenkki. Se oli erittäin hyvältä tuntuva veto. Alla pari kuvaa miltä lenkkeillyt matkamies.. tai nainen näytti ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen. Lenkin jälkeinen kuva kertoo selvästi siitä ultimate väsymyksestä mikä yllätti höhöh.

ennen lenkkiä

lenkin jälkeen naama punasena

pee äs

Ja ps piti vielä mainita yksi täydellinen motivaationlähde painonpudotukseen, jonka tekstejä lukiessa tulee aina hyvä fiilis ja joka on raatanut pitkän matkan läpi parempaan elämään;
BEIBEGEENEJÄ METSÄSTÄMÄSSÄ
Suosittelen ihmisiä käymään tämän naisen blogin puolella ja lukemaan alusta loppuun saakka sen miten loistava muutos on tapahtunut.

Kiittikiitti
Lisäsin muuten myös itsestäni pikasen epätyöstetyn esittelyn yläotsikkoon

bye bye beibi, beibi goodbye

Mä olen aggressiivisesti pysynyt hetken aikaa kaukana poissa tämän blogin ääreltä. Miksi? Siksi että mitään ei ole tapahtunut. Ei mitään edistymistä suuntaan nimeltä alaspäin. Enemmänkin voisin kuvitella, että kaikki kilot mitä ehdin jo pudottamaan on tulleet takaisin rytinällä joulumässäilyn ja senkin jälkeen vain ylenpalttisen syömisen vuoksi. Jatkuva stressaaminen rahatilanteesta, vuokranmaksuista, veloista ja taustalla pyörivästä poliisitutkinnasta ei ainakaan ole auttaneet asiaa, päinvastoin. Oon ollut väsynyt ajattelemaankaan mitään terveellistä ja janoisinkin vain potkua perseelle ja herätyshuutoa siitä, että NAINEN VITTU SÄ OLET VITUN LÄSKI HAVAHDU JO TÄHÄN PÄIVÄÄN. Mä en tahdo hiffata jonakin päivänä, että voi perse nyt mulla on diabetes tai jotain muuta yhtä vittumaista. En halua havahtua siihen, että reisillä olevat raskausarvet lisääntyisi keskenään ja synnyttäisi raskausarpivauvansa mun vatsalle.
Uskon kuitenkin tilanteen vihdoinkin muuttuvan.

Sain muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen vihdoin uuden työpaikan. Pääsin kaikenlisäksi sille alalle takaisin mihin olen ehtinyt rakastumaan totaalisesti; varastotyö. Ihanan vittumaisen kamalan fyysistä ja uuvuttavaa rutiininomaista ääniohjattua keräilyä trukilla, mutta mä oikeasti rakastan sitä duunia. Työt alkaa 8.1. kello 10.00 ja se on vuokratyöfirman kautta hankittu jobi. Vuokratyöfirmoista voidaan olla montaa eri mieltä, mutta mä toivon todella, että kykenen näyttämään työnantajalleni, että mä olen just niin hyvä työntekijä, kuin mitä ne kaipaakin ja että niiden kannattaa pitää mut siellä duunissa. Tulevista työvuoroista ei ole vielä tietoa. Niitä vuoroja tulee, kun työpaikalla on tarvetta, mutta ilmeisesti nyt tästä tammikuusta alkaen on aika kiireistä aikaa, joten työvuoroja on uumoiltu pidemmällekin saakka.

Tää työpaikan saaminen oli se sysäys, jonka mä tarvitsin. Ja mä uskon, että kilot saa taas karistettua tästä läskivuoresta irti, kunhan pääsen taas sen fyysisyyden äärelle. Silloin, kun olin vielä Inexillä töissä samoissa hommissa, laihduin railakkaasti ja vauhdikkaasti ihan vain sen tekemisen meiningin ansiosta. Ja se tuntui äärettömän hyvältä. Tunsin kokoajan sen, kuinka joka päivä jaksoin aina vaan enemmän ja lihakset vahvistui. Mutta sitten pamahti selkä ja se työ meni alta. Nyt tiedän miten EI kannata nostaa asioita, vaikka olisi kuinka kiireinen aikataulu.

Blogger myös selkeästi inhoaa ajatusta, että lisäisin tähän nyt kuvia, joten kokeilen myöhemmin uudestaan. Kuvat tulevat olemaan maata järisyttävän kauniita otoksia omasta pärstäkertoimestani. Ainakin on joitain kuvia, joihin verrata sitten muutaman kuukauden kuluttua ja katsoa, onko naama kaventunut yhtään ja onko ne iänikuiset pullaposket vieläkin jäljellä.