nälättömyys

On muuten kiehtovaa, etten oikeastaan oo pariin päivään tuntenu näläntunnetta. Välillä joo nälättää vähäsen esimerkiksi töiden ohessa mut siitä se sitten taas unohtuu ja ruokikselle mentäessä joudun lähestulkoon pakottaan itteni vetämään allevo patukan tai smoothien. Eilisiä kalorimääriä laskiessa niin niitä taisi tulla vähän alle 800. Mä tiedän, että se on ihan liian vähän mutta yksinkertasesti ei vaan tehnyt mieli syödä. Ei ollut nälkä.
Kyllä mä uskon, että se nälkä tulee sieltä taas ja mä pyrin tottakai syömään tasasesti aina jotain, että jaksaa liikkuakin. Muuten tosta työnteostakaan ei tulisi yhtään mitään vaan mä vapisisin horkassa jossain trukin alla.

Tällasta tänään. Ehkä voisi lisätä sitä ''vatsa tänään'' -kuvaa ja lisätään seuraava kuukauden päästä ja tsiigataan onko tapahtunut mitään muutosta vai pönöttääkö edelleen.

- 900g

Banaania
Mustikkaa
Turkkilaista jugurttia
Maitoa
=
Hyvä smoothie!

Eli eilen vaaka näytti 73.5kg ja tänään 72.6kg, joten en voisi olla tyytyväisempi. Nyt vielä, kun pääsisi tän maagisen stoppaavan 72 kilon ohitse niin voisi heilutella voitonviiriä hetken aikaa. Mutta kyllä siitä ohi päästään!

Ihan vielä ei ole yksinkertasesti varaa hankkia kuntosalille jäsenyyttä, mutta eiköhän parin kuukauden päästä rahatilanne parane vähäsen.

Tänään taas töihin, jeii!

73.2 - kokoajan pienemmäksi

allevo on hyvää möhöhö

Oon ehtinyt matsaamaan painon kanssa viistuhatta kertaa ja joulukuussa tapahtuneen läpikäydyn helvetin jälkeen jo hetkeksi pudotettu paino ehti nousta taas takaisin sinne mistä lähdettiinkin ja vaaka näytti lähestulkoon 78 kiloa.
Nyt, jos koskaan, tunnen itseni jaksavaksi ja käytän voimavarani tähän prosessiin, jossa muutan elämäntavat terveellisiksi. Kun aiemmin hukutin harteilla mätänevät murheet syömiseen ja liialliseen alkoholin käyttöön, nyt hukutan stressipirut vetämällä pitkiä lenkkejä vaimon ja koirien kera.
Tämän onnistumisen myötä pystyn myös saamaan blogiin eloa.

Liitän tähän samaisen tekstin, jonka kirjotin jo koirat.comin liikuntapalstalle, koska tämä tekstinpätkä ehkä kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta;Mulla on noin viidessä vuodessa noussut paino n. 55 kilosta n. 78 kiloon ja nyt riitti. Pituutta kuitenkin on pienet 161cm joten selkeä ylipainohan tossa on. Tänään aamulla vaaka näytti lukemia 73.5 ja noin parinviikon ajan ollaan revitty ylimääräsiä völlyviä osia pois kropasta. Tavoitepaino 58-60kg.

Parasta tässä laihduttamisessa (jota oon yrittänyt aloittaa liian monta kertaa aikasemminkin) on nyt se, että mulla on vaimoke mukana potkimassa perseelle ja mikä parhaimmista parhainta; saadaan allevon tuotteita ilmaiseksi, joten tehostartin pääsee aloittamaan heti, kun on syönyt jääkaapin tyhjäksi ensin öhhöhö.

_________

Tänään aamulla vaaka näytti 73.2 kiloa! Tähän mennessä painonpudotuksen prosessissa homma on lässähtänyt aina noin 72 kilon kohdalle. Nyt en anna sen tapahtua. Olo on parempi, kuin pitkään aikaan, koska elämänmuutokset on auttaneet mua taas katsomaan pidemmällekin, kuin vain yhden päivän päähän. Oon ollut juomatta alkoholia parin viikon ajan ja herkkuja mennyt vain yhtenä päivänä, kun käytiin vaimokkeen kanssa leffassa katsomassa 8-pallo - se suomalainen narkkarileffa (joka oli muuten pitkästä aikaa todella hyvä suomalainen pätkä).
Muutto on tulossa nyt maaliskuun lopussa. Muutetaan pienempään asuntoon, jonka avulla säästetään yli sata euroa kuukaudessa. Ja parasta tässä on se, että vaimo on alkanut lämpeämään ajatukselle, että voisin ehkä (rahatilanteen mukaan) päästä aloittamaan Ladyfitin kuntosalilla Entressessä. Uudesta asunnosta sille kuntosalille on vain 1.5km matka, jonka kävelee hetkessä. Janoan päästä aloittamaan bodyjamit, bodycombatit ja bodypumpit. Paljon bodya mutta niin on paljon tavaraakin, jota ottaa pois tästä vartalosta.

Tavoitteenani on saada pikkuisen kivasti näkyvät terveet lihakset ja mukavan litteä vatsa. Ja aion lätkiä kuvia edistymisestä vähintäänkin kuukauden välein, että miten se vatsa (ja kropan muutkin osa-alueet) lähtee pienenemään.

vaakapakoilua ja pikkuruokaa

Kävin vaa'alla viimeksi eilen. Painoa oli 73kg. Eli paino oli noussut taas. Mutta nyt päätin pitää noin viikon tauon puntarin kiduttamisessa, ettei homma karkaa käsistä.
Olen syönyt lohisalaatteja, kanarisottoa ja hedelmiä päivien aikana, enkä ole pitänyt itseäni karkeassa nälässä ja tärinöissä. Syömisen ansiosta mä olen jaksanut käydä juoksemassa koiran kanssa ja olen hillunut ja riehunut musiikin messissä himassa, nostellut painoja ja bodannut. Tai en mä tiedä voiko sitä kutsua bodaamiseksi. Ähellystä ja vöyhöttämistä naama punasena ja hampaat irvessä. Mutta kai se ajaa saman asian.

Eniten ehkä olen ahdistunut siitä, että jos mikään paikka ei kiinteydy ja paino ei lähdekään putoamaan. Mutta se on varmaan aika mahdottomuus? Ehkä? Olisi aika surku, jos en pääsisi etenemään tavoitteita kohden.

Pari päivää sitten kameran muistikortille pläsähti kaksi kuvaa siitä miltä kroppa näyttää nyt mutta mä olen vähän kahden vaiheilla. Ihan niitä kuvia en viitsi tunkea tänne ihmisten näkyville, mutta jos saan pari vähän toisenlaista versiota aikaiseksi kuvista niin ehkä sitten. Tai vähintäänkin siinä vaiheessa, kun alkaa näkyä jotakin ...... muutosta tässä vartalovuoressa, että olisi jotain osviittaa siitä, että jotain on oikeasti tapahtunutkin.

Ehkä se tästä pikkuhiljaa.

oho hups

Aamulla vaaka informoi 72,9kg painosta ja olin iloinen lukemasta. Se, että olen saanut pläskin putoamaan itsestäni näin aluksi niin kivalla vauhdilla on motivoinut jatkamaan eteenpäin, eikä stoppaamaan tähän. Mutta stoppaamisesta puheenollen; kaupasta tarttui mukaan yksi pahe, jonka ajattelin sallia itselleni tänään. Ehkä kerran viikossa (tai parissa viikossa) saa syödä jotain hyvää ?

 

Niinpä. Oho. Semmonen vain takertui käteen eikä se suostunut jäämään enää kauppaan. Ei vaan. Ajattelin, että kun olen nyt ruoskinut itseäni tämän viikon verran ja pitänyt itseäni kovasti nälässä niin saan joskus syödä jotain kivaahyvääkin, johon mä olen epätoivoisen koukuttunut. Mutta en sentään ostanut suklaalevyllistä, vaan tommosen pikkuhyvän ja se on jo askel parempaan öhhöhöö.

Sitten, kun jaksan/tohdin vaivautua, voin antaa osviittaa siitä millaisesta kroppanäkymästä on lähdetty ja noin kuukauden välein voin pläsäyttää kuvan siitä millaiseen tilanteeseen olen aina päässyt oman vartaloni kanssa.

Loppuun vielä kuva siitä mitä harrastetaan täällä aina silloin, kun yritetään pitää ajatukset poissa nälästä. Se auttaa hyvin.

beibibeibi uu kybä kilsaa

Kunhan keksin mitä kuvia pläsäytän tähän blogiin niin laitan kyllä. Nyt ei vaan pygee, puhelimella sählääminen on liian hankalaa ja turruttavaa. Kaikenlisäksi pitäisi ottaa lisää uusia kuvia, vanhat fotot alkaa kyllästyttämään.

Jaksoin polkea. Jopa sen kymmenen kilometriä. Ja nyt tuntuu todellakin siltä. En oikeastaan meinaa malttaa odottaa sitä, että jopa huomaisin sen senttien vähentymisen erityisesti reisien kohdalta. Siitä tulisi aivan mielettömän hyvä olo.

Mietin välillä, että miten ihmeessä mä pystyin päästämään itseni tällaisen näköiseksi. Vielä vuoden 2007 aikana olin mukavan pieni. Tai pitäiskö ehkä enemmänkin ilmaista, että sopivan kokoinen. Sitten tapahtui ultimaallinen leviäminen viiden vuoden aikana. Vuoden 2010 joulukuussa ehdin laihduttamaan silloisesta 72kg painosta 67 kiloon.
Mä olen niin patalaiska lusmu, että sitten olemus taas vain levisi ja tässä sitä ollaan. Mutta mä uskon, että nyt pääsen vihdoin takaisin siihen mitä olen joskus ollutkin. Se on varmasti helvetin rankka ja välillä vähän väsyttäväkin prosessi mutta mä tiedän, että tällä valinnalla teen itsestäni onnellisemman, pirteämmän ja jaksan taas tehdä asioita, enkä makaa lahnana sohvalla. 
Ja yhtenä pienenä tavoitteena laihtumisen ja kunnon kohoamisen myötä on se, että jaksaisin taas tanssia ihan vitusti, thanks.

tutiseeee

Kyllä. Nyt vasta todella tunsin järjetöntä näläntunnetta, kun heräsin aamulla. Vapina, yrjötys ja huimaus saivat mut taas tajuamaan, että eilen illalla ei tullut syötyä niin paljon, kuin aikaisempina iltoina. Siksi vedinkin ilman mitään estoja alas naamarista pari klementiiniä ja kupillisen riisimuroja, jotka saivat vapinan ja heikotuksen loppumaan ja olon hyväksi. Musta tuntuu, että mulla on pieni obsessio hyvään ruokaan, joten ehkä kokkailen tänään jauhelihakastiketta ja spagettia, koska oon siinä vaan niin helvetin hyvä! Pienellä obsessiolla meinaan sitä, että tykkään kaikesta ihanasta namiruoasta, kuten juuri edellä mainitusta, niin paljon, etten todellakaan näkisi mitenkään päin järkevänä hoitaa laihduttamista syömättömyydellä ja totaalisella lakkoilulla ruokaa vastaan. Se olisi kurjaa, eikä tuottaisi mulle mitään mielihyvää. Haluan edes kerran päivässä syödä kunnollisen, hyvän aterian ja loppupäivän syömiset rajoittuvatkin banaaneihin, klementiineihin (jotka on semihyviä) ja raejuustotonnikalakananmuna -mössöihin. Riippuen vähän päivästä milloin mitäkin tekee mieli. Mutta näännyttäminen ei tule kysymykseenkään.

Tänään on niin kelju keli, että taidan suunnata liikuntakiintiöni sisällä riehumiseen, kuten esimerkiksi kuntopyörällä polkemiseen ja perseen vatkaamiseen musiikin messissä, koska jälkimmäinen vaihtoehto on yksinkertaisesti vaan niin lystikkään hauskaa. Hauskaa siitä tekee se, että näytän varmasti erittäin uivelolta hyppiessäni ja pomppiessani pitkin huonetta dubstep remixien mylviessä cd-soittimesta korvia hivelevän ihanasti.

Vaaka näytti aamulla 73,3. Yhtä oleellinen tieto, kuin se, että näkkileipä on hyvää.