ei mikään turha jätkä

Ehdin pienessä tuokiossa (tämän lahnailemalla kulutetun päälle kuukauden) lihomaan takaisin yli 76 kiloon. Ihan vain dokaamalla ja olemalla tyhmä ruokapuolen valintojen kanssa. Mättäsin pitsaa, hampurilaista ja muuta yhtä epäterveellistä - eikä siis ihmekään, että paino nousi.
Mutta yllättävää kyllä nyt, kun aloitin taas työt varastolla ja pääsin kunnolla kiinni fyysisen työn makuun niin ei ole tullut mussuteltua mitään epämäärästä. Tosin ei mulla olis varaakaan sellaseen, koska tilit näyttää nollaa. Ja nälkä on vitun kova. Mut onneksi tuolla on vielä pari hernekeittopurkkia ja leipää. Eiköhän niillä pärjäile hetken tovin.

En tiedä johtuuko se siitä, että oon oikeasti taas liikkunutkin vai johtuuko se siitä, että ei ole ollut varaa syödä oikein mitään, mutta oon repinyt painoa alemmas viikon sisällä 76,4 lukuun 74,3. Ei ihan turha numero.

se hämmästyttää kummastuttaa

Ei voi olla mahdollista, että sinä samaisena päivänä, kun alkaa työt uudessa työpaikassa, on nyt illalla noussut kuume, joka saa posketkin helottamaan ja olon vetämättömäksi ja voimattomaksi. Mutta ei auta muu, kuin kiskoa panadolia naamarista alas ja yrittää nukkua kunnon yöunet ennen huomista. Huomenna kun kuitenkin työvuoro alkaa vasta 14:00 niin ehtii hyvin vetää unta palloon. Ja pitää toivoa, että särkylääke alkaa jytäämään. Kuitenkin kyseessä on vain ke, to ja pe milloin on töitä ja nyt, jos koskaan, täytyy näyttää esimiehelle, että musta on tähän hommaan enkä ole lusmu. Pitää vaan toivoa, ettei kuume ole päällä vielä huomennakin, kun menee töihin ja ettei vastaan tule sellaista keikkaa missä pitäisi nostaa jotakin aivan sairaalloisen painavaa. No sen näkee huomenna sitten.
Mut viikonloppunakin olis aikaa olla kuumeessa - minkä helvetin takia tää tuli nyt? Miksi musta tulee kipeä poikkeuksetta aina melkein heti sen jälkeen, kun oon aloittanut uudessa työssä. Ja tää ekan päivän aikana kuumeeseen tuleminen nyt oli jo pohjanoteeraus!

Perkele ja perjantaita odotellessa.

se on maanantai oho

Olé ja loistavaa maanantaita! Se on loistava siksi, että tiedostan tulevan huomisen (eli tiistain, jos joku hassutassu ei tajunnut) ja tiedän sen, että pääsen huomenna töihin. Jos saan hommat vakkarimeiningiksi ja siten, että mulla olisi ainakin viitenä päivänä viikossa töitä niin hiffaan kyllä, että tuun jossain vaiheessa rutkuttaan siitä, kuinka EI HUVITA EN VAAN JAKSA mutta mä tiedän, että nyt on vaan pakko jaksaa, jotta rahaa tulee. En voi valittaa siitä, jos selkä menee kököksi. En voi olla kipeenä. Mun on pakko pystyä pitämään tää duuni pidempään, kuin kaksi kuukautta.
Jos mahdollista niin pääsen toivottavasti hyvien tulosten kautta jossain vaiheessa vakinaistumaan kyseiseen yritykseen, jonne menen heittämään keräilykeikkaa. Tällä hetkellähän oon vuokratyöfirman käsissä. Toiset sanoo ikäviä asioita vuokratyöfirmoista ja niiden meiningeistä ja haastatteluista. Mut haastatteli erittäin mainio, melkeinpä mun ikänen jäbä. Sillä oli huumorintajua ja vinkeän veikeä hymy ja tottakai mut teki erittäin iloiseksi se, että samalla tapaamiskerralla sain kirjoittaa nimeni työsopimukseen. Ilmeisesti olin niiden silmissä ihan kiva.


Hoho, erittäin lystikästä viikkoa ja semmosta!

voi vinhavinha

Huhuh ja semmosta. Eilen paino oli 72,4kg ja tänään 72,6. No, babysteps jälleen. Tänään on taas luvassa liikuntapainotteinen päivä, kun lihakset ehti saamaan tossa välissä lepopäivänsä ja ehtivät palautua tarpeeksi mukavasti, joten tänään taas jaksaa. Tosin virkeystaso on vähän nollissa, mutta ei auta itkupotkuraivarit. Ei se paino itsestäänkään lähde laskemaan.
Ajattelin käydä tutkimassa uusia lenkkireittejä koiran kanssa, ettei olisi niin tylsää ja laitan puhelimen mittaamaan matkaa ja kulutusta niin kattoo sitten kotiin päästyä, että minkälaisen lenkin sitä jaksokaan repästä itsestään irti. Ja jos illalla vielä lysäyttäis leveän peräsimensä kuntopyörän satulaan niin vois kuluttaa hyödyllisemmin ilta-aikaansa ohjelmien parissa, eikä tulisi vain vätysteltyä.

Janoaisin takaisin varastolle duuniin. Nautin sillon niin älyttömästi siitä työn fyysisyydestä, että lähtisin millon tahansa uudestaan leikkimään trukkikuskia ja habaneroa. Sen työn ohessa kun tuli kivasti laihduttuakin mutta sitten, kun työt lopahti, paino hiipi takaisin, kun mä yksinkertaisesti vain laiskistuin enkä vaan välittänyt. Nyt välitän.