vitusti kiloja aivan aivan liikaa

Mä oon niin armottoman pettynyt itteeni. Annoin otteen lipsua noin kuukausi takaisen tapahtuman johdosta ja oon vetänyt alkoholia pesusienen tavalla, enkä todellakaan ole katsonut yhtään mitä oon syönyt. Ällöän itseäni ihan kauheasti, vaikka toisaalta olenkin ilonen siitä, että osasin siirtää ryhävalaan kokoisen ruhoni vaa'an päälle. Lukema 76,5kg sai mut kauhusta paskajäykäks. En voi syyttää joulua. En voi syyttää uuttavuotta. En voi syyttää traagisintakaan tapahtumaa elämässäni. Voin syyttää vaan itseäni, että annoin painon nousta takasin.
Tässä ei auta muu, kuin nousta paskasuosta ja katsoa tyytyväisenä, (kun taas tietää aloituspainonsa) kun paino lähtee töiden mukana putoamaan. Ainakin uskoisin, että se putoaa, kun niin tapahtui viimeksikin. Seitsemän ja puoli tuntia päivässä hikoilemista niin ehkä se antaa pienen potkun perseelle varsinkin siinä vaiheessa, kun lukemat alkavat taas hitaasti mutta varmasti hipoa kohti sitä 69kg rajamaita.

Käytiin btw repäsemässä J:n ja koirien kera kuuden ja puolen kilsan reipas kävelylenkki. Se oli erittäin hyvältä tuntuva veto. Alla pari kuvaa miltä lenkkeillyt matkamies.. tai nainen näytti ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen. Lenkin jälkeinen kuva kertoo selvästi siitä ultimate väsymyksestä mikä yllätti höhöh.

ennen lenkkiä

lenkin jälkeen naama punasena