beibibeibi uu kybä kilsaa

Kunhan keksin mitä kuvia pläsäytän tähän blogiin niin laitan kyllä. Nyt ei vaan pygee, puhelimella sählääminen on liian hankalaa ja turruttavaa. Kaikenlisäksi pitäisi ottaa lisää uusia kuvia, vanhat fotot alkaa kyllästyttämään.

Jaksoin polkea. Jopa sen kymmenen kilometriä. Ja nyt tuntuu todellakin siltä. En oikeastaan meinaa malttaa odottaa sitä, että jopa huomaisin sen senttien vähentymisen erityisesti reisien kohdalta. Siitä tulisi aivan mielettömän hyvä olo.

Mietin välillä, että miten ihmeessä mä pystyin päästämään itseni tällaisen näköiseksi. Vielä vuoden 2007 aikana olin mukavan pieni. Tai pitäiskö ehkä enemmänkin ilmaista, että sopivan kokoinen. Sitten tapahtui ultimaallinen leviäminen viiden vuoden aikana. Vuoden 2010 joulukuussa ehdin laihduttamaan silloisesta 72kg painosta 67 kiloon.
Mä olen niin patalaiska lusmu, että sitten olemus taas vain levisi ja tässä sitä ollaan. Mutta mä uskon, että nyt pääsen vihdoin takaisin siihen mitä olen joskus ollutkin. Se on varmasti helvetin rankka ja välillä vähän väsyttäväkin prosessi mutta mä tiedän, että tällä valinnalla teen itsestäni onnellisemman, pirteämmän ja jaksan taas tehdä asioita, enkä makaa lahnana sohvalla. 
Ja yhtenä pienenä tavoitteena laihtumisen ja kunnon kohoamisen myötä on se, että jaksaisin taas tanssia ihan vitusti, thanks.