oho hups

Aamulla vaaka informoi 72,9kg painosta ja olin iloinen lukemasta. Se, että olen saanut pläskin putoamaan itsestäni näin aluksi niin kivalla vauhdilla on motivoinut jatkamaan eteenpäin, eikä stoppaamaan tähän. Mutta stoppaamisesta puheenollen; kaupasta tarttui mukaan yksi pahe, jonka ajattelin sallia itselleni tänään. Ehkä kerran viikossa (tai parissa viikossa) saa syödä jotain hyvää ?

 

Niinpä. Oho. Semmonen vain takertui käteen eikä se suostunut jäämään enää kauppaan. Ei vaan. Ajattelin, että kun olen nyt ruoskinut itseäni tämän viikon verran ja pitänyt itseäni kovasti nälässä niin saan joskus syödä jotain kivaahyvääkin, johon mä olen epätoivoisen koukuttunut. Mutta en sentään ostanut suklaalevyllistä, vaan tommosen pikkuhyvän ja se on jo askel parempaan öhhöhöö.

Sitten, kun jaksan/tohdin vaivautua, voin antaa osviittaa siitä millaisesta kroppanäkymästä on lähdetty ja noin kuukauden välein voin pläsäyttää kuvan siitä millaiseen tilanteeseen olen aina päässyt oman vartaloni kanssa.

Loppuun vielä kuva siitä mitä harrastetaan täällä aina silloin, kun yritetään pitää ajatukset poissa nälästä. Se auttaa hyvin.