rahalla ei vittu osteta onnea mutta

Mulla oli lauantaina aika voittajafiilis, kun kiskoin päälleni mun uimashortsit. Yhdessä vaiheessa pöksyt ei menneet päälle, vaikka kuinka yritti kiskoa ja repiä. Aina ne vaan jämähti reiden tai perseen kohdalla. Nyt pystyin vetäsemään päälle ilman suurempia ongelmia ja lahkeet oli löysällä, eikä uimashortsit näyttäneet miltään märkäpuvun osalta vaan oikeasti shortseilta.
Ja ei en todellakaan harrasta avantouintia vaan pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ihanan lämpimään paljuun, jossa kylmä ulkoilma ei todellakaan haitannut. Välillä kun kasteli päätä veden alle niin vähäsen jäätyneet hiukset oli taas lämpimät. Vedettiin vaimon kanssa paljukaljat hyvillä mielin ja völlyttiin siinä euforiassa ja rauhallisuudessa pitkä tovi.


En odota joulua niin suurella innolla, kuin yleensä. Siltä osin kyllä, että on kiva käydä kyläilytuokioilla ja käydä moikkaamassa ihmisiä, mutta siltä osin sitten en, kun ollaan oltu niin persaukisia nyt jonkin tovin, ettei yhtä ainuttakaan lahjaa ole voinut hankkia. Ehkä ihmiset ymmärtää, että tämä joulu menee näillä eväillä mitä on.
Yritän jatkuvalla syötöllä etsiä työpaikkaa mutta ei ole tullut mistään vastauksia takaisinpäin. Alkaa käymään hervottoman ahdistavaksi koko tilanne, kun vuokrat jää maksamatta ja pitäisi jollain elääkin.
Kyllä tästä taas jotenkin noustaan.

Ahdistus on vaan välillä sietämätön.

hyllylylly

Vihdoinkin saatiin aikaiseksi siivota tämä koko asunnonmurju, jonka lattia oli vuorautunut täyteen koirien ja kissojen karvoja ja marsujen häkistä oli ehtinyt pursuta heinää jokaiseen huoneeseen saakka. Nyt täällä on ihanan puhtaat lattiat ja koti tuoksuu kodille.
Kuvassa näkyvät kaksi hyllyä keittiössä olivat ehtineet täyttymään teepusseista, kahvipurnukoista, nuudelipusseista, hernekeittopurkeista ja päätin vihdoinkin setviä hyllyn normaalin näköiseksi ja nätiksi. Itse tykkään siitä nyt tosi paljon, kun se on niin .. SIISTI ja simppeli. Ja hyllyllä olleet sälät pääsivät hyvässä järjestyksessä kaappiin missä niiden kuuluikin olla.

Ruokapöydälle laitoin punavalkoisen liinan ja sen päälle hervottoman kokoisen tähden muotoisen kynttilän. Nyt se on vielä koristeena mutta ehkä johonkin väliin voisi pistää kynttilän viisi sydäntä palamaan ja laittaa olohuoneesta ne vähäiset valot pois. Vähän tunnelmanluontia!

pidä itsesi liikkeellä hyvä mies

                                                                           Koska talvi on jees. Ja muikulaiset ilmeet on jees.

Siitä on muutamia päiviä, kun viimeksi eksyin kirjoittamisen pariin. Ajatukset on harhailleet muualla ja repsahduksia dokaamisen suhteen on tullut viikon takaisen ikävän elämän käännekohdan myötä, joka pisti pääkopan hetkeksi täysin nollattavaksi.
En siis ole käynyt vaa'alla, sillä en tahdo nähdä niitä plus VIISI VITUN TUHATTA GRAMMAA painonkohoamisia. Enkä aiokaan käydä katsomassa, kuin vasta noin viikon päästä, kun olen taas saanut tasattua tätä alkoholilla täytettyä völlyvää kroppaani.
Vietettiin viikonloppu vaimon kanssa mutsini luona metsän keskellä koirien haukunnan ja aina ajoittain täydellisen hiljaisuuden täyttämässä paratiisipaikassa. Käytiin kävelemässä peltojen äärellä ja tarvottiin lumihangessa, tehtiin pihatöitä lumikolan ja lapioiden kera ja oltiin kuvassakin näkyvän pikkuveljeni seuralaisina porukoiden ollessa messukeskuksen voittaja -näyttelyssä.

Ei olla pidetty turhan terveellistä ruokavalioa nyt tämän noin viikon aikana yllä kauhean ahkerasti. Tai tänään ehkä tuli julmin retkahdusnotkahdus, kun tilattiin ruokaa pääkopassa jyskyttäen yrjöttävä olo krapulan johdosta. Mutta se siitä sitten, nyt on taas aika nousta kuntopyörän päälle, lähteä koiran kanssa pitkille lenkeille ja pitää itsensä kiireisenä ja ehtiväisenä, jotta ajatukset eivät ota valtaa ja tee hulluksi.

Sain tunnustushaasteen, jossa täytyi tunnustaa kahdeksan asiaa itsestään. Tässä tulisi pläjäys;

1. musiikkiriippuvaisena ihmisenä en voisi kuvitella elämistä ja olemista ilman sävelnautintoja, joista täytyy päästä nautiskelemaan päivittäin.

2. en tykkää röökaamisesta ja rööki haisee pahalle.

3. joskus rakastan kahvin tuoksua aamuisin, joskus taas se saa mut voimaan pahoin.

4. .. en kuitenkaan itse juo kahvia.

5.olen ujouden multihuipentuma mutta peitän sen toisinaan machoperseilyllä ja huonojen, sekä mauttomien vitsien alle yrittäessäni tehdä itsestäni hauskaa ja kivaa muiden ihmisten silmissä.

6. olen ryhditön vetelys. näytän yleensä alaspäin notkahtelevalta pikkuräppäriltä.

7. en pärjää suullisesti kauhean hyvin englannin kielellä, mutta jostain syystä alitajuntani on erimieltä. siispä villeimmissä unissani olen mahtavasti englantia taitava täydellisellä brittiaksentilla varusteltu charmantti juppi.

8. mulla on taipumus tarkastuttaa verkkopankissa tilitiedot ennen kauppaan menoa, ettei vain tule sitä noloa tilannetta, että kaupan täti purkkaa jauhaessaan sylkäsee, että ''tsori mut sun kortti ei kelpaa''. voi, en sietäisi sitä tuskaa.

tupaakka viina ja villit naiset

Huhhuh. Aamulla oli historian kaamein krapula. Vapisutti, päätä särki ja yrjötti avata silmiä. Ja olin viskonut pyykkiläjään törkyiset, oksennuksen peitossa olevat farkut ja musta tuntuu, että mun takillakin on yrjöä. Se nimittäin haisee syntisen pahalle.
Joten tuli vähän irroteltua. Maha pönöttää vieläkin mut se ei haittaa, kyyyllä se siitä tasottuu vielä. Oon juonut päivän aikana miljoona litraa vettä ja olo on jo huomattavasti muikeempi. Koko päivän teki aivan järjettömästi mieli pitsaa ja kaikkea muuta rasvasta tihkuvaa ruokaa, mut pidin pintani; ihan vaan siksi, koska ei ole rahaa. Aahhahahaa.

Ja voi pyhä lehmä, että mun teki mieli limua. Tai oikeastaan _tekee_ mieli limua. 
Ja väsyttää.
Ja tekee mieli katsoa vielä vähän lisää Greyn anatomiaa.
Joten tässä on ristiriitaa; mennäkö köllimään vai jatkaako tuijottelua vielä vähäsen. Ja tulin siihen lopputulokseen, että toljotan vielä pari jaksoa.

En voinut lisätä mitään ihastuttavia kuvia tänne, koska kirjoitan puhelimella ja en todellakaan jaksa vääntää kättä bloggerin kuvapalvelimen kanssa. Koska se on perseestä ja tekee musta hurjan vihaisen. 

lunta tupaan ja semmosta

Helööööyyy! Olen tänään räpsinyt kuvia kaikesta mahdollisesta mikä liikkuu tai ei liiku ja pakko sanoa; helvetti, että mulla onkin opeteltavaa kameran asetusten vänksläämisessä. Automaattinen meininki ei enää kelpaa, kun lopputulos on paskaa paskalla, mutta päätin silti, että viskon tähän pikkutekstiin lisukkeeksi kolme kuvaa. Kuva tämänpäiväisestä ruoasta, kuva uusista talvikengistä ja kuva kahdesta lenkkikaveristani, jotka on halvempia, kuin kuntosali.

Tänään sallin itselleni suklaata, mutta voin höhötellä ylpeydestä, kun ennen olisin vetänyt koko levyllisen tosta noin vain ehkä tunnin sisällä niin nyt ajattelin olla kivahyväsäästeliäs ja tuollahan tuo on jääkaapissa säilymässä.
En ole myöskään repsahtanut läsäyttämään ruhoani vaa'an päälle, joten hyvillä eväillä mennään eteenpäin.

Tällä hetkellä ei ole stressaantunut olo, koska tiedän, että tulen pääsemään tässä painonpudotushöpölöpössä eteenpäin, enkä jaksa ottaa turhia paineita hartioilleni. Mutta, koska olen niin ailahtelevainen lapsi, saatan olla huomenna ihan eri mieltä ja kiukutella, kuinka vatsa on liian iso, perse liian messevä ja reidet aaaivan liian paksut, mutta onneksi ahdistuspuuskat on tuntuneet menevän aika ripeästi pois, etten ole joutunut turhan pitkään pyörimään vitutuksen väsyttämänä.
Mulla on ollut suhteellisen väsynyt olo muutamana edeltävänä päivänä, mutta uskon sen vain johtuvan citalopramista ja ylipäätään tästä pimeästä vuodenajasta. Olen miettinyt hartaasti, että poistaisin mielialalääkkeiden käytön kokonaan, mutta en ole asiasta aivan varma vielä. Tuntuu vain, että lääkkeet pistäisi mut vippaamaan enemmän, kuin mitä silloin, kun olin noin vuoden ajan ilman lääkitystä.
                                                                                   

vaakapakoilua ja pikkuruokaa

Kävin vaa'alla viimeksi eilen. Painoa oli 73kg. Eli paino oli noussut taas. Mutta nyt päätin pitää noin viikon tauon puntarin kiduttamisessa, ettei homma karkaa käsistä.
Olen syönyt lohisalaatteja, kanarisottoa ja hedelmiä päivien aikana, enkä ole pitänyt itseäni karkeassa nälässä ja tärinöissä. Syömisen ansiosta mä olen jaksanut käydä juoksemassa koiran kanssa ja olen hillunut ja riehunut musiikin messissä himassa, nostellut painoja ja bodannut. Tai en mä tiedä voiko sitä kutsua bodaamiseksi. Ähellystä ja vöyhöttämistä naama punasena ja hampaat irvessä. Mutta kai se ajaa saman asian.

Eniten ehkä olen ahdistunut siitä, että jos mikään paikka ei kiinteydy ja paino ei lähdekään putoamaan. Mutta se on varmaan aika mahdottomuus? Ehkä? Olisi aika surku, jos en pääsisi etenemään tavoitteita kohden.

Pari päivää sitten kameran muistikortille pläsähti kaksi kuvaa siitä miltä kroppa näyttää nyt mutta mä olen vähän kahden vaiheilla. Ihan niitä kuvia en viitsi tunkea tänne ihmisten näkyville, mutta jos saan pari vähän toisenlaista versiota aikaiseksi kuvista niin ehkä sitten. Tai vähintäänkin siinä vaiheessa, kun alkaa näkyä jotakin ...... muutosta tässä vartalovuoressa, että olisi jotain osviittaa siitä, että jotain on oikeasti tapahtunutkin.

Ehkä se tästä pikkuhiljaa.

voi vinhavinha

Huhuh ja semmosta. Eilen paino oli 72,4kg ja tänään 72,6. No, babysteps jälleen. Tänään on taas luvassa liikuntapainotteinen päivä, kun lihakset ehti saamaan tossa välissä lepopäivänsä ja ehtivät palautua tarpeeksi mukavasti, joten tänään taas jaksaa. Tosin virkeystaso on vähän nollissa, mutta ei auta itkupotkuraivarit. Ei se paino itsestäänkään lähde laskemaan.
Ajattelin käydä tutkimassa uusia lenkkireittejä koiran kanssa, ettei olisi niin tylsää ja laitan puhelimen mittaamaan matkaa ja kulutusta niin kattoo sitten kotiin päästyä, että minkälaisen lenkin sitä jaksokaan repästä itsestään irti. Ja jos illalla vielä lysäyttäis leveän peräsimensä kuntopyörän satulaan niin vois kuluttaa hyödyllisemmin ilta-aikaansa ohjelmien parissa, eikä tulisi vain vätysteltyä.

Janoaisin takaisin varastolle duuniin. Nautin sillon niin älyttömästi siitä työn fyysisyydestä, että lähtisin millon tahansa uudestaan leikkimään trukkikuskia ja habaneroa. Sen työn ohessa kun tuli kivasti laihduttuakin mutta sitten, kun työt lopahti, paino hiipi takaisin, kun mä yksinkertaisesti vain laiskistuin enkä vaan välittänyt. Nyt välitän.